Moonlight sonata

***

Uudelleen ja uudelleen Aislinn kuunteli sen nauhan.
Ne kuolinhuudot, laukaukset
pianonsoiton tauottua.
Niin muusikot kuolivat
tukehtuivat oksennukseensa, ottivat yliannostuksen tai tulivat ammutuiksi. Tässä tapauksessa viimeinen vaihtoehto. Mutta mies oli ollut paitsi muusikko, myös ahkera ja kiihkeä mielipideartikkelien kirjoittaja. Isänmaallinen sellainen. Siitäkös britit riemastuivat.
Aislinn kuunteli.
Kuunteli.
Antoi ajatusten, tuskan virrata. Täyttää hänet.
Uudelleen ja uudelleen
nainen kurkotti kohti viskipulloa
ja sen vieressä lepäävää leipäveistä.
Uudelleen ja uudelleen
sairaalloisen kalpea käsi
tarttui veitseen
terä kosketti ihoa
ja pintaa syvemmältä.
Pisarat valuivat
kuin nestemäiset rubiinit
Aislinn katseli niitä ihaillen, katkeransuloinen, humaltunut hymy huulillaan. Kenties tämä olisi viimeinen kerta kun hän kuuntelisi tuon nauhan. Kenties...
Aislinn näki korpin ikkunanlaudalla.
Sitten uni tuli
vei hänet mukanaan

***