lauantai 11. syyskuuta 2010

Kuurankukkia


***
Katsoin nousevaa kuuta
Katsoin sitä kauan
niin kauan
että aika vaihtui seuraavaan
että ikuisuus
tuntui vain pisaralta meressä

Sitten tuli aamu
kuurankukkineen
Jotka sitten sulivat
kastepisaroiksi
joista auringon valo heijastui

En edes huomannut ajan kulkua
se tapahtui hitaasti
Niin kovin hitaasti.
***

Ei kommentteja: