Lasia

***

Avuton
kuin pieni linnunpoika
Musta tukka roikkuu silmillä
joista elämänilon kiilto on kaikonnut

Hylätty tehdasrakennus
Kattoikkuna säpäleinä lattialla
sirpaleet
heijastelevat harmaata taivasta

Nousee
ottaa varovaisen askeleen
pysähtyy
Kipu
Ruumiita
Niin paljon ruumiita

Sulkee nuo pois mielestään
pienestä mielestä
johon mahtuu vain kipua
omaa
ei muiden

Jatkaa matkaansa
yksin
ei välitä jalkapohjiin pureutuvista lasinsiruista
ei verestä joka tahraa pölyisen lattian
Yrittää unohtaa

***