Kömmin alas parvisängystä ja laitan kahvin tippumaan. Pian hilpeä porina täyttää koko huoneen. Heilautan punaisen pyyhkeen olalleni ja menen suihkuun.
Kuuma vesi saa kireät lihakseni hiljalleen hereille, ja minulla on hetki aikaa olla ajattelematta mitään. Vatsani kovaääninen kurina keskeyttää haaveiluni, ja yritän saada sen hiljenemään juomalla litratolkulla vettä. En tahtoisi syödä, mutta nälkä ei ota laantuakseen. Alistuneena suljen hanan ja kävelen jääkaapille, nappaan sieltä omenan ja kaadan kahvia valehtelematta ämpärin kokoiseen mukiin. Kuin automaattisesti päässäni alkaa pyöriä loputon liuta numeroita ja kalorimääriä.
Kovin normaali aamu, ja silti niin kieroutunut.
Onko minussa jotain vikana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti